Keväinen lauantai
On oikeasti kummallista, kuinka iän myötä monista kliseisistä sanonnoista ja asioista tulee totta. Yleisenä esimerkkinä mainittakoon makuaistin muuttuminen: pentuna suolainen on tylsää, makeaa söisi vaikka koko vuoden edestä. Uskoin vielä pari vuotta sitten olevani poikkeus sääntöön, kun en niin välittänyt suolaisista herkuista. Herkuttelupäivinä sohvapöytä täyttyi suklaasta ja karkeista, sipsien pitäessä huolen suolaisesta puolesta. Vaan niin se nykyään menee toisinpäin! Makean virkaa toimittaa pöydän nurkassa suklaapatukka tai miehen kanssa jaettava pieni karkkipussi, suolaisen valloittaessa pinta-alaa. Erilaisten yleisten kliseiden lisäksi suvussamme ja perheessämme on omia ikään liittyviä kliseitä, joiden kuvittelemme ehkä jollain tasolla liikkuvan geeneissä. Yksi näistä on krapula ja sen laatu. Tultuani täysi-ikäsyyden portaalle ja alettuani maistella erilaisia alkoholipitoisia juomia (kyllä, monesta ikäluokkatoveristani poiketen join ensimmäisen humalani vasta puoli vuotta ennen